kuva: Pascale Simon
Olen kohdannut Macabean, silmästä silmään. Kirjaimellisesti. Häntä kannatteli Viinatehtaan lasinen näyttämö, kun hän tänä aamuna katsoi minua silmiin ja sanoi, yllättävän kiihkeästi: “Totuus tulee minuun vain, kun olen yksin.” Kohtaus hakee vielä rytmiään, sitä toistetaan. Pian Macabea seisoo näyttämön reunalla uudestaan ja toistaa mietteliäästi, ääni täynnä lopullisuutta: "Olen yksin maailmassa enkä voi luottaa keneenkään, kaikki valehtelevat, joskus jopa rakkauden hetkellä, en usko että kukaan todella puhuu toisen kanssa, totuus tulee minuun vain kun olen yksin." Musiikki elää ja hengittää mukana, tilassa on tuttu kaiku, kivi ja lasi korostavat Macabean maailman kovuutta. Kohtauksessa on vuorotellen elegistä tyyneyttä, burleskia, melodraamaa, iholle tulevaa hyytävää monologia.
Näyttelijä vaihtuu. Macabea ei katso ketään. Hän on alistunut, tukahtunut ja etäinen. Kiviseinään nojaten hän kysyy neuvoa sen sijaan että ottaisi elämänsä omiin käsiinsä. Hän alistuu, mutta kenen tai minkä edessä? Onko olemassa alistaja vai onko maailma kertakaikkiaan tehty niille, joilla on enemmän elinvoimaa, vahvempi näkemys siitä keitä he ovat ja millä oikeudella?
Macabea hämmentää minua. Hän herättää suojelunhalua, melkein tuskaisaa myötätuntoa, mutta en silti oikein pääse hänestä perille. Hänen hahmossaan on jotain mikä sekä luo että tukahduttaa halun tietää, miten hänen kuuluisi elää.
En voi jäädä Macabean seuraan, koska jalkatyötä riittää vielä. Alamme pikkuhiljaa näkyä kaupunkikuvassa: ensimmäiset carambolajulisteet on viety näkyville, flyereita levitetty sinne missä ihmiset liikkuvat, Pienen Kirjapuodin ikkunaan tulee pieni kirja- ja valokuvanäyttely. Ensimmäiset ryhmäviestit Kolmannen Tilan ystäville ovat lähteneet liikkeelle, tänään valokuvaaja tulee harjoituksiin ensimmäistä kertaa...Tasan kahden kuukauden kuluttua Macabea on valmis kohtaamaan yleisönsä. Minun tehtäväni on osaltani pitää huoli siitä, että myös yleisö on tähän kohtaamiseen valmis. Samalla uskon, että kukaan ei voi olla valmis. Macabean kohtaaminen silmästä silmään on jotain, mihin ei voi varautua. Minun työni ei tule valmiiksi. Ja hyvä niin.
Annamari Konttinen, tiedottaja
No comments:
Post a Comment