Kristuksen sydän

kuvat: Juha Malmivaara

Kuinka oppia rakastamaan rumuutta?

Kuva: Juha Malmivaara

Olemme lähestymässä näytelmän finaalia harjoituksissa jolloin ensimmäinen kierros on tullut juostua. Näitä kierroksia tulee useita. Jotakin tarkentuu ja paljon jää vielä auki. Kirjailijan teksti on koko ajan syntymässä näyttämöllä. Syntyä tähän maailmaan...

Näytelmän nimi on loistava sillä siinä perimmiltään on kerronnan tyylilajit jotka pitävät sisällään keveyden, haurauden, vaivattomuuden siirtyä lajista toiseen.

Merkintöjä aiheesta ja tilasta:

Avoin tilanne, avoin tila
Näkymättömyys, vastakohtana tilan kiiltävyys
Hiljaisuus / kätketty/ pimitetty

Kuinka elää uskollisena elämälle, kaikelle sen kauheudelle ja kauneudelle? Uskoa ja itkeä.

RUMUUS, kuinka oppia rakastamaan rumuutta?
Mitkä sitten ovat kauneuden attribuutit?
Rumassa on kauneutta, sielukkuutta - ajattelen esim. karua luontoa.

Tällä hetkellä rumuus on keskiössä, jotakin kiehtovaa siinä on, tuoretta kaiken tämän kiiltävyyden keskellä jossa elämme.

Ja sitten kirjailijalta: "Sillä me kaikki olemme yksi. Joka ei ole rahapulansa vuoksi köyhä on köyhä hengeltään tai kaiholtaan, ja silloin häneltä puuttuu jotakin kultaakin kalliimpaa”."

Juha Malmivaara, ohjaaja

Särmiä ja peilauspintoja

kuva: Robert Seger

On mielenkiintoista seurata Macabean syntymistä. Vähitellen hän alkaa hengittää. Kirjassa Lispector kuvaa tätä vähistä vähintä näennäisen koruttomasti, kuitenkin niin, että hieman ohi katsoessa voi havaita Macabean lukemattomat sävyt. Uskon, että Macabean hahmo kertoo meille kaikille jotain itsestämme, jotain ihmisyydestä.

Näyttämöllä kirjan näkymätön tyttö tulee näkyväksi, konkreettiseksi - katseen kohteeksi. Särmiä ja sitä kautta peilauspintoja syntyy hahmoon koko ajan lisää, kun tekstissä päästään eteenpäin. Harjoituksissa Macabea tulee nähdyksi ohjaajan, näyttelijöiden ja muusikon tulkinnan lävitse. Lopulta esitysvaiheessa myös katsojan tulkinta tekee hänet olemassa olevaksi, kullekin meistä erilaisena.

Kuka on Macabea? Voiko häntä ylipäätään määritellä niin, että jotain olennaista ei jäisi kuitenkin kertomatta? Macabea pakenee määritelmiä, ja juuri siinä piilee hänen ytimensä.

Veera Alaverronen, assistentti

Silmästä silmään

kuva: Pascale Simon

Olen kohdannut Macabean, silmästä silmään. Kirjaimellisesti. Häntä kannatteli Viinatehtaan lasinen näyttämö, kun hän tänä aamuna katsoi minua silmiin ja sanoi, yllättävän kiihkeästi: “Totuus tulee minuun vain, kun olen yksin.” Kohtaus hakee vielä rytmiään, sitä toistetaan. Pian Macabea seisoo näyttämön reunalla uudestaan ja toistaa mietteliäästi, ääni täynnä lopullisuutta: "Olen yksin maailmassa enkä voi luottaa keneenkään, kaikki valehtelevat, joskus jopa rakkauden hetkellä, en usko että kukaan todella puhuu toisen kanssa, totuus tulee minuun vain kun olen yksin." Musiikki elää ja hengittää mukana, tilassa on tuttu kaiku, kivi ja lasi korostavat Macabean maailman kovuutta. Kohtauksessa on vuorotellen elegistä tyyneyttä, burleskia, melodraamaa, iholle tulevaa hyytävää monologia.

Näyttelijä vaihtuu. Macabea ei katso ketään. Hän on alistunut, tukahtunut ja etäinen. Kiviseinään nojaten hän kysyy neuvoa sen sijaan että ottaisi elämänsä omiin käsiinsä. Hän alistuu, mutta kenen tai minkä edessä? Onko olemassa alistaja vai onko maailma kertakaikkiaan tehty niille, joilla on enemmän elinvoimaa, vahvempi näkemys siitä keitä he ovat ja millä oikeudella?

Macabea hämmentää minua. Hän herättää suojelunhalua, melkein tuskaisaa myötätuntoa, mutta en silti oikein pääse hänestä perille. Hänen hahmossaan on jotain mikä sekä luo että tukahduttaa halun tietää, miten hänen kuuluisi elää.

En voi jäädä Macabean seuraan, koska jalkatyötä riittää vielä. Alamme pikkuhiljaa näkyä kaupunkikuvassa: ensimmäiset carambolajulisteet on viety näkyville, flyereita levitetty sinne missä ihmiset liikkuvat, Pienen Kirjapuodin ikkunaan tulee pieni kirja- ja valokuvanäyttely. Ensimmäiset ryhmäviestit Kolmannen Tilan ystäville ovat lähteneet liikkeelle, tänään valokuvaaja tulee harjoituksiin ensimmäistä kertaa...Tasan kahden kuukauden kuluttua Macabea on valmis kohtaamaan yleisönsä. Minun tehtäväni on osaltani pitää huoli siitä, että myös yleisö on tähän kohtaamiseen valmis. Samalla uskon, että kukaan ei voi olla valmis. Macabean kohtaaminen silmästä silmään on jotain, mihin ei voi varautua. Minun työni ei tule valmiiksi. Ja hyvä niin.

Annamari Konttinen, tiedottaja