Kuva: Robert Seger
Rakastuin Tähden hetken näyttelijöihin Cécileen ja Liisuun ja muistin jälleen, miten hieno taidemuoto teatteri on. Macabéa ja kumppanit pitivät niin pihdeissään, että unohdin jännittää. Musiikkikin oli loisteliasta, se oli itse asiassa yksi henkilöistä. Tuli taas mieleen että rytmi on taiteen a ja o. Kolmannen tilan Tähden hetkessä sen hallitsivat kaikki.
Tähden hetki oli enemmän kuin kirja, se ei ollut kirjan kuvitusta vaan toi siihen aivan uuden tason, jota ainakaan minä en tiennyt siinä olevankaan, siksi se oli minulle niin valtava elämys, etten ole päässyt siitä vieläkään irti, en halua päästä.
Cécile: ”Tähden hetki sulatti koko kaupungista lumet. Koko kaupunki liikuttui.” Näinkin kyyneleitä, kun kävelin yöllä Itäistä rantakatua Tuomiokirkon pysäkille.
Tähden hetki -pienoisromaanin suomentajan Tarja Härkösen hajamietteitä ensi-illan jälkeisenä päivänä
No comments:
Post a Comment